Kiinalaisten kansallispesässä

7.9.2015




Jos minun pitäisi näin arkkitehtuurin ystävänä nimetä mielestäni maailman hienoimpia rakennuksia, niin Linnunpesä 鸟巢 on ehdottomasti yksi niistä. Suolaisella 80¥ hinnalla pääsee ihailemaan kiinalaisten pesärakennusta myös sisältä. Tällä kertaa nähtävyysoikeuksia on kuitenkin rajoitettu niin, ettei katsomoihin pääse enää kävelemään eikä juoksuradalle pääse kellottamaan omia maailmanennätyksiään. Elokuun lopussa päättyneillä urheilukisoilla saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa, sillä siivous oli vielä kesken. Revenneitä kisajulisteita lojui kentillä ja rikkinäisiä penkkirivejä oli revitty ulos katsomosta. Sen sijaan tähän hapokkaseen lippuhintaan oli sisällytetty kiinaksi opastettu kierros Linnunpesän arvokkaisimpiin tiloihin. Valkonaamoile jaettiin englanniksi kirjoitetut paperiselosteet.




Ylläolevissa kuvissa näkyy ensin Linnunpesän ala-aula ja pesän "juuret".
Jos ette ole koskaan nähneet kullalla päällystettyä liukuporraskäytävän kattoa, niin sellainen on toisessa kuvassa. Työhön meni kuulemma 3 kuukautta.



Hopeinen aula ja olympiakomitean lippu.




Katsomon penkkiriveistä muodostuu Kiinan muuri.





Tärkeille vieraille tarkoitetussa VIP-katsomon aulassa oli näyttävät lintuovet ja kullattu sermi. Muina koristeina huoneessa oli myös kullattuja linnunpesiä.




Pesän kiertämisen jälkeen lähdimme kohti metroa ja etsimään kelvollista ruokapaikkaa.
Oli todella kuuma ja kuiva ilma, +30°C silkkaa porotusta.
Ennen metroon astumista päätimme poiketa eräässä läheisessä turistikaupassa joka kokoaa kaikkialta Kiinasta tuotuja tunnettuja tuotteita saman katon alle.

Jossain vaiheessa olalleni koputti minua päätä lyhyempi kiinalaispappa joka kysyi että saako hän ottaa kuvan minusta ja Jessestä. Tämä nyt ei ole mitään erikoista, sillä jokaisella reissulla olen joutunut ainakin kerran kuvattavaksi.

Ensin pappa halusi yhteiskuvaan zhen gao 真高 -Jessen kanssa (tosi korkea, pitkä) ja sen jälkeen pappa halusi minun kanssani kuvan. Niitä kuvia hän halusikin sitten monta.
Hän rutisti minut tiukasti itseään vasten ja halasi oikein kunnolla. Joka suunnasta piti saada kuva.
Sitten pappa kysyi että voinko tulla hieman alemmaksi koska olen niin pitkä. Siinä samassa papparainen moiskautti ison suukon poskelleni ja liimasi huulensa poskeeni, että otetaan nyt tälläinen kuva.

Sanomattakin selvää että koko tilanne nauratti minua ja Jesseä aivan suunnattomasti, olin myös erittäin hämilläni. Mutta pappa sai kuvansa ja oli erittäin onnellisen ja liikuttuneen oloinen.

Hän kyseli lisäksi ihan perusasioita että mistä olemme kotoisin ja miksi olemme Kiinassa, erittäin mukava ja harmiton vanha mies. Laukusta ei hävinnyt mitään.

Kaupan ulkopuolella pappa kehui minut maasta taivaisiin ja sanoi että olen aivan uskomattoman kaunis "eksoottinen" nainen ja hän oikein mielellään veisi minut myös vihille. Sanoin naureskellen, että se ei nyt ihan kyllä kuitenkaan käy. Pappa olisi lisäksi halunnut ostaa minulle lahjan, mutta en suostunut.

Jossain vaiheessa sanoin papalle, että meidän pitää nyt mennä kiireesti sillä ystävämme odottavat meitä. Se ei tietenkään ollut totta, mutta loputtomiin kintereillä kulkeva kehuja monotomisesti toisteleva pappa alkoi ärsyttämään todenteolla.

Jäähyväisiksi pappa halusi vielä muutaman otoksen minusta ja Jessestä yhdessä (myös pusukuvan koska se oli kuulemma todella kaunista ja romanttista), minusta yksinään ja tietysti niitä halikuvia joka kulmasta. En ole varmaan koskaan näyttänyt missään kuvassa niin vaivaantuneelta, mutta minua myös nauratti koko tapaus yhä samaan aikaan. Yksinäinen vanhus ei olisi halunnut päästää minua ollenkaan otteestaan, mutta kun hän viimein päästi, harpoimme niin nopeasti metron porteista sisään, johon pappa jäi heiluttelemaan kaihoisasti, että oi kun oli ihana tavata sinut, kaunokainen.

Metrossa nauratti, mutta papparainen unohtui aika ripeästi kun pääsimme turistiloukkona tunnetulle NanLuoGuXiangille 南锣鼓巷. Se on suhteellisen pitkänomainen vanha hutong-kävelykatu täynnä ravintoloita ja pieniä puoteja.

Ihan ensimmäisenä oli pakko saada itupinnejä.



Itupinnit ovat viimeisin muotivillitys ainakin Pekingissä. Itupinnejä myydään melko edullisesti, 10 yuanilla saa viitisen kappaletta ja joissakin syrjäisemmissä paikoissa hinta on vieläkin edullisempi, 5 yuanilla kolme kappaletta.
Itupinnien tarkoitus on herättää keskustelua ympäristöasioista ja protestoida hiljaisesti puhtaan ilman puolesta, vaikkei moni kiinalainen sitäkään tiedä. Itupinnejä ostetaan koska ne on nyt muotia, kovassa huudossa. Sorruin itsekin ostamaan näitä pienen pussillisen tuliaisiksi ja kasvoipa omastakin päästäni varpu ja kukkanen loppupäivän.



Päivän ruokana söimme sichuanilaista (todella tulista) kana-katkarapuwokkia ja itse vetelin tomaatti-kananmuna-nuudeliannoksen.
(Pakko laittaa aina näitä ruokakuvia joka päivitykseen <3)



Eksyimmepä iltapäivästä vielä toiselle turistikadulle, HouHaille 后海, joka on myöskin täynnä pieniä putiikkeja ja ravintoloita, mutta alue on myös tunnettu baareistaan. Mielestäni alueelta ei juurikaan kannata tehdä ostoksia, mutta esimerkiksi leimasimen hankkiminen voi olla edukkaampaa HouHailla. Baarikadulla päälle hyökkäävät baarin sisäänheittäjät lähinnä ärsyttävät, mutta valot ovat upeat.






Hieman sivummassa on myös toinen kulttuuriaarre, Prinssi Gongin kartano, sekä kuuluisimpia hutongeja, joissa myös Kiinan viimeinen keisari Pu Yi on asunut. Kävelimme jälkimmäistä reittiä kotiin.



Koska kiinalaiset eivät juurikaan harrasta liikuntaa ja kaikenlaiset kuntosalit ovat todella kalliita, ovat Kiinan viranomaiset koittaneet ehkäistä tätä ongelmaa asentamalla kadun sivuille ilmaisia kuntoilulaitteita. Niitä piti tietenkin päästä testaamaan.



Kotimatkalla meitä tervehti metron uloskäynnillä lauma jumppaavia vanhuksia sekä katuparturimme iloton lintu, jotka piti myös ikuistaa muistikortille.






PS. Netti on viime päivinä ollut todella hidas, jonka vuoksi en ole päässyt kunnolla edes VPNn kautta läpi. Sen takia kirjoitukset tulevat viiveellä. Pahoitteluni~