"Missä kaikki sun blogitekstit on?"

你好


Ihan liian moni on kysellyt multa, että mihin kaikki tekstit on kadonnut.


No ihan ensinnäkin, kuten olen täällä blogissa jo kertonut, että kaikki Googlen palvelut on Kiinassa estetty, se vaatii hieman kikkailua, että ylipäätään pääsee edes blogin käyttöliittymään sisälle.


Toiseksi, meidän Pekingin asunnon netti oli aivan älyttömän hidas. Vaikka modeemeja oli useampi, niin niinä huonoina päivinä kun talon muutkin 10+ asukasta päätyvät surffailemaan samaan aikaan, on kaistan leveys melkoisen pieni. Puhutaan biteistä, valitettavasti.


Siinä vaiheessa kun blogipostauksien pelkkään lataamiseen kuvineen menee muutama tunti aikaa esim keskellä yötä joka ikinen päivä, olen päätynyt siihen, että postailen loput juttuni Suomesta ja jatkan bloggaamista ihanan kamalista kiinailmiöistä siellä.


Ja nyt kolmantena uutuutena täällä Hong Kongin päässä sellainen, että meidän miniasunnon virtapistokkeessa ei yksinkertaisesti riitä veto lataamaan tuota tablettia. Mutta toisaalta onneksi ollaan pian jo Suomessa :)



Kiinalaisten kansallispesässä

7.9.2015




Jos minun pitäisi näin arkkitehtuurin ystävänä nimetä mielestäni maailman hienoimpia rakennuksia, niin Linnunpesä 鸟巢 on ehdottomasti yksi niistä. Suolaisella 80¥ hinnalla pääsee ihailemaan kiinalaisten pesärakennusta myös sisältä. Tällä kertaa nähtävyysoikeuksia on kuitenkin rajoitettu niin, ettei katsomoihin pääse enää kävelemään eikä juoksuradalle pääse kellottamaan omia maailmanennätyksiään. Elokuun lopussa päättyneillä urheilukisoilla saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa, sillä siivous oli vielä kesken. Revenneitä kisajulisteita lojui kentillä ja rikkinäisiä penkkirivejä oli revitty ulos katsomosta. Sen sijaan tähän hapokkaseen lippuhintaan oli sisällytetty kiinaksi opastettu kierros Linnunpesän arvokkaisimpiin tiloihin. Valkonaamoile jaettiin englanniksi kirjoitetut paperiselosteet.




Ylläolevissa kuvissa näkyy ensin Linnunpesän ala-aula ja pesän "juuret".
Jos ette ole koskaan nähneet kullalla päällystettyä liukuporraskäytävän kattoa, niin sellainen on toisessa kuvassa. Työhön meni kuulemma 3 kuukautta.



Hopeinen aula ja olympiakomitean lippu.




Katsomon penkkiriveistä muodostuu Kiinan muuri.





Tärkeille vieraille tarkoitetussa VIP-katsomon aulassa oli näyttävät lintuovet ja kullattu sermi. Muina koristeina huoneessa oli myös kullattuja linnunpesiä.




Pesän kiertämisen jälkeen lähdimme kohti metroa ja etsimään kelvollista ruokapaikkaa.
Oli todella kuuma ja kuiva ilma, +30°C silkkaa porotusta.
Ennen metroon astumista päätimme poiketa eräässä läheisessä turistikaupassa joka kokoaa kaikkialta Kiinasta tuotuja tunnettuja tuotteita saman katon alle.

Jossain vaiheessa olalleni koputti minua päätä lyhyempi kiinalaispappa joka kysyi että saako hän ottaa kuvan minusta ja Jessestä. Tämä nyt ei ole mitään erikoista, sillä jokaisella reissulla olen joutunut ainakin kerran kuvattavaksi.

Ensin pappa halusi yhteiskuvaan zhen gao 真高 -Jessen kanssa (tosi korkea, pitkä) ja sen jälkeen pappa halusi minun kanssani kuvan. Niitä kuvia hän halusikin sitten monta.
Hän rutisti minut tiukasti itseään vasten ja halasi oikein kunnolla. Joka suunnasta piti saada kuva.
Sitten pappa kysyi että voinko tulla hieman alemmaksi koska olen niin pitkä. Siinä samassa papparainen moiskautti ison suukon poskelleni ja liimasi huulensa poskeeni, että otetaan nyt tälläinen kuva.

Sanomattakin selvää että koko tilanne nauratti minua ja Jesseä aivan suunnattomasti, olin myös erittäin hämilläni. Mutta pappa sai kuvansa ja oli erittäin onnellisen ja liikuttuneen oloinen.

Hän kyseli lisäksi ihan perusasioita että mistä olemme kotoisin ja miksi olemme Kiinassa, erittäin mukava ja harmiton vanha mies. Laukusta ei hävinnyt mitään.

Kaupan ulkopuolella pappa kehui minut maasta taivaisiin ja sanoi että olen aivan uskomattoman kaunis "eksoottinen" nainen ja hän oikein mielellään veisi minut myös vihille. Sanoin naureskellen, että se ei nyt ihan kyllä kuitenkaan käy. Pappa olisi lisäksi halunnut ostaa minulle lahjan, mutta en suostunut.

Jossain vaiheessa sanoin papalle, että meidän pitää nyt mennä kiireesti sillä ystävämme odottavat meitä. Se ei tietenkään ollut totta, mutta loputtomiin kintereillä kulkeva kehuja monotomisesti toisteleva pappa alkoi ärsyttämään todenteolla.

Jäähyväisiksi pappa halusi vielä muutaman otoksen minusta ja Jessestä yhdessä (myös pusukuvan koska se oli kuulemma todella kaunista ja romanttista), minusta yksinään ja tietysti niitä halikuvia joka kulmasta. En ole varmaan koskaan näyttänyt missään kuvassa niin vaivaantuneelta, mutta minua myös nauratti koko tapaus yhä samaan aikaan. Yksinäinen vanhus ei olisi halunnut päästää minua ollenkaan otteestaan, mutta kun hän viimein päästi, harpoimme niin nopeasti metron porteista sisään, johon pappa jäi heiluttelemaan kaihoisasti, että oi kun oli ihana tavata sinut, kaunokainen.

Metrossa nauratti, mutta papparainen unohtui aika ripeästi kun pääsimme turistiloukkona tunnetulle NanLuoGuXiangille 南锣鼓巷. Se on suhteellisen pitkänomainen vanha hutong-kävelykatu täynnä ravintoloita ja pieniä puoteja.

Ihan ensimmäisenä oli pakko saada itupinnejä.



Itupinnit ovat viimeisin muotivillitys ainakin Pekingissä. Itupinnejä myydään melko edullisesti, 10 yuanilla saa viitisen kappaletta ja joissakin syrjäisemmissä paikoissa hinta on vieläkin edullisempi, 5 yuanilla kolme kappaletta.
Itupinnien tarkoitus on herättää keskustelua ympäristöasioista ja protestoida hiljaisesti puhtaan ilman puolesta, vaikkei moni kiinalainen sitäkään tiedä. Itupinnejä ostetaan koska ne on nyt muotia, kovassa huudossa. Sorruin itsekin ostamaan näitä pienen pussillisen tuliaisiksi ja kasvoipa omastakin päästäni varpu ja kukkanen loppupäivän.



Päivän ruokana söimme sichuanilaista (todella tulista) kana-katkarapuwokkia ja itse vetelin tomaatti-kananmuna-nuudeliannoksen.
(Pakko laittaa aina näitä ruokakuvia joka päivitykseen <3)



Eksyimmepä iltapäivästä vielä toiselle turistikadulle, HouHaille 后海, joka on myöskin täynnä pieniä putiikkeja ja ravintoloita, mutta alue on myös tunnettu baareistaan. Mielestäni alueelta ei juurikaan kannata tehdä ostoksia, mutta esimerkiksi leimasimen hankkiminen voi olla edukkaampaa HouHailla. Baarikadulla päälle hyökkäävät baarin sisäänheittäjät lähinnä ärsyttävät, mutta valot ovat upeat.






Hieman sivummassa on myös toinen kulttuuriaarre, Prinssi Gongin kartano, sekä kuuluisimpia hutongeja, joissa myös Kiinan viimeinen keisari Pu Yi on asunut. Kävelimme jälkimmäistä reittiä kotiin.



Koska kiinalaiset eivät juurikaan harrasta liikuntaa ja kaikenlaiset kuntosalit ovat todella kalliita, ovat Kiinan viranomaiset koittaneet ehkäistä tätä ongelmaa asentamalla kadun sivuille ilmaisia kuntoilulaitteita. Niitä piti tietenkin päästä testaamaan.



Kotimatkalla meitä tervehti metron uloskäynnillä lauma jumppaavia vanhuksia sekä katuparturimme iloton lintu, jotka piti myös ikuistaa muistikortille.






PS. Netti on viime päivinä ollut todella hidas, jonka vuoksi en ole päässyt kunnolla edes VPNn kautta läpi. Sen takia kirjoitukset tulevat viiveellä. Pahoitteluni~

Kamala Kiina: Pekingin paisuva jätevuori ja muita likaisuuksia

Blogin nimen mukaisesti olen ajatellut kirjoittaa tänne myös Kiinan kamalimmista puolista, ainakin siinä valossa kuin ne itse näen. Nämä postaukset eivät ehkä ihan aina sovi bakteerikammoisille, heikkohermoisille, foliohatuille tai kukkahattutädeille. Jos alkaa inhottaa, jätä lukematta ja hyppää takaisin ihanaan Kiinaan lukemalla muita postauksiani.

Meillä Suomessa on aivan uskomattoman hieno jätejärjestelmä. Pullot palautetaan kauppaan (ja niistä vieläpä maksetaan), paperi- ja lehtikeräys on monessa taloudessa arkinen asia ja biojäteastia löytyy myöskin monesta suomalaisesta kodista. Kotisi lähialue tarjoaa usein myös mahdollisuuden kierrättää vanhat lasipullot ja metallitölkit, sekä muut kodin jätteet. Voit jättää vanhat patterit ja akut keräykseen lähikauppaan tai viedä ne ongelmajätteen keräyspisteeseen. Roska-auto hakee asuinalueesi roskat muutaman kerran viikossa ja massiivisesta roskaamisesta voi saada sakot. Roskiksia on joka puolella, myös yleisillä lenkkipoluilla ja bussipysäkeillä. Yleisestä roskien keräämisestä huolehtivat katusiistijät, sekä monet avuliaat suomalaiset jotka nostavat tupakka-askisi katutasolta roskiin. Julkisten paikkojen, kuten ostoskeskusten vessat siivotaan usein kerran tunnissa ja julkiset käymälät varmaankin muutaman kerran päivässä.

Samaan aikaan Pekingissä:





Pekingin jäteongelma on kasvanut aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin. Vuonna 2010 17 miljoonan ihmisen asuttama Peking tuotti päivässä 18 000 tonnia jätettä päivässä. Se on 7000 tonnia enemmän kuin jätelaitokset pystyivät käsittelemään. Pekingin hallitus on arvioinut vuosittaiseksi jätemäärän kasvuksi 8%. Se tarkottaisi siis että vuonna 2015 jätettä syntyy 26 397,5 tonnia päivässä. The Guardianin lähteen mukaan vain 2% (Kiinan hallituksen mukaan 90%) kaikesta tulevasta jätemäärästä poltetaan. Vain 4% jätteestä kierrätetään. Tällä hetkellä tilanne on jotakuinkin se, että Pekingin kaatopaikat ovat lähes täynnä, tilaa ei enää ole. Kaikki 776 996,43 neliökilometriä Pekingin yli 200 laittomasta ja laillistetusta jätemaasta on kohta käytetty.

776 996 neliökilometriä pelkästään Pekingin jätemaata.
Kelatkaa.

Laitetaanpa tämä luku mittasuhteiksi:
Suomen pinta-ala on Wikipedian mukaan 338 434 km2.
Pekingin kaatopaikka siis on kooltaan 2,29 kertaa koko Suomen kokoinen.

Ja nyt ennenkö tähän postaukseen tulee joku Jouko Perä-Kainuusta kommentoimaan että olikohan matikat ihan oikein, niin lähteenä olen käyttänyt Pekingin hallituksen omaa tiedotetta asiasta vuodelta 2010 sekä tunnollista googlettamista.

Entä miten Pekingissä on kyseinen kaatopaikkaongelma ratkaistu?
Asentamalla muutama sata paineistettua deodoranttipumppua jätemaiden reunalle.
Kyseiset dödöpumput kykenevät pumppaamaan useampia litroja tuoksua minuutissa jopa 50 metrin päähän.

Poissa nenästä, poissa mielestä, vai mitä Kiina?

Koska jätehuolto on erittäin olematonta ja roskiksien puuttuminen tyypillistä, roskapussit jätetään näppärästi kadun varteen josta sitten leviävät kivasti viemäreihin ja kadulle.
Kiinan mittavan ongelman on useamman paikallisen lähteen mukaan aiheuttanut maan nopea materialisoituminen. Kun tutkailee kiinalaisia pakkauksia en yhtään ihmettele.
Purukumipaketissa purkat on pakattu jokainen omaan kääreeseensä. Kaupasta ostamani halpa euron hiusharja oli pakattu pahviin ja kovaan muoviin. Kertakäyttöpuikot on kaikki pakattu paperiin.

Mitään roska-autoja ei ainakaan hutongeilla eli pienillä turisteilta suojassa olevilla asuinalueilla ei ole. Roskia keräävät vanhukset noin kerran päivässä (tai ainakin joka toinen päivä) jotka ajelevat peräkärryllisellä polkupyörällä viemään johonkin yleiseen jätteidenkeruupisteeseen josta jokin roska-auto ne sitten näyttävästi hakee.

Kaupungissa ei ole myöskään kierrätystä eikä pullonpalautusta.
Muovin kulutuksessa Kiina yritti tulla väliin muutama vuosi sitten määräämällä kauppoihin muovikassimaksun mitä monikaan kauppa ei vieläkään noudata. Sitäpaitsi kassin hinta on kuitenkin vain 0.1-0.2 yuania kappaleelta, eikä muita vaihtoehtoja muovikassin lisäksi ole tarjolla.

Pullojenpalautuksen sijasta pulloja keräävät usein nuhjuiset ja köyhät kiinalaiset. Pullot myydään eteenpäin huokealla kilohinnalla paikalliseen kierrätysbisnekseen jossa ne palastellaan ja myydään jälleen eteenpäin tehtaaseen uusiokäyttöön. Pelkästään pullojätettä syntyy aivan uskomaton määrä päivässä, sillä hanavettä ei voi juoda edes keitettynä, eikä muovipulloja suositella käytettävän päivää pidempään.

Meillä pelkästään näitä muovisia juomapulloja menee roskiin kaksi muovikassia päivässä.
Yksi ekologinen vaihtoehto olisi tietysti ostaa kaupasta täytettävä termospullo josta noin 5 litran vesipöntöstä voi sitten kotona lappaa siihen vettä täytteeksi. Sitten kun se vesi sieltä termarista kesken reissun loppuu, ei luonnonystävällekään jää kovin montaa vaihtoehtoa. Joko olla juomatta koko päivän tai ostaa se alle euron maksava muovinen vesipullo.



Jäteongelmaa tietysti paisuttaa myös entisestään se, että kiinalainen viemäriverkosto on niin huono että sinne ei saa heittää paperia eikä mitään muutakaan. Kaikki perspaperit heitetään siis roskakoriin joka kiikutetaan kerran pari päivässä siihen yhteen jätesäiliöön joka koko taloyhtiöllä on käytössä. Siis jos on. Kaikilla ei ole edes sitä yhtäkään jätesäiliötä taloyhtiön pihassa ja oma piha on luksusta.
Julkisissa vessoissa ei ole paperia, vaan jokaisen tulee itse kantaa oma paperinippu mukanaan, kädessä unohtamatta, sillä vesihanojakaan ei kaikissa jukisissa käymälöissä ole. Roskiksia julkisissa ulkovessoissa myös harvemmin on vaikkei viemäriin saakkaan paperia heittää, ne on jätettävä tällöin lattialle. Kyllä joku nekin siitä kerää, ehkä kerran päivässä.

No kuka sitten siivoaa ne kaikki likaiset kadut ja pitää paikat siistinä kun kiinalaisia kaduntallaajia ei kiinnosta?

Nämä pienet oranssi/keltaliiviset kiinalaiset ilmestyvät jokaikinen yö katukuvaan siistimään kaupungin yleisilmettä kuten maalaamaan kaupungin aitoja tai painepesemään katuja. Mystiset Pekingin kasvonkohottajat häviävät katukuvasta kuin tuhka tuleen ennenkö aamu sarastaa.