Ulkomaalainen marketissa, katso kuvat!

"Katsokaa kaikki, tuo on se ulkomaalainen!"

Joskus ehkä nuorempana tuli mietittyä, että miltä tuntuisi olla julkkis. Saisi alennuksia, lahjoja, pääsisi näytille joka paikkaan, välkkyvät salamavalot, lukuisia haastatteluita, ihmiset tunnistaisivat kadulla...

Nyt olen saavuttanut tämän kaiken.
Tämän nopean tien tähteyteen voi saavuttaa todella helposti - sinäkin olet ihan vain muutaman askeleen päässä tähteydestä!

1) Tule Kiinaan
2) Asetu asustamaan syrjäseudulle

Siinä se sitten onkin. Helppoa ja mukavaa kuin mikä ja eikun vain nauttimaan julkkiselämästä!

Tai sitten ei.
Olihan tämä julkkiskokemus kieltämättä ihan viihdyttävää muutaman viikon ajan, mutta näin muutaman kuukauden jälkeen on siinä jo jotain todella ärsyttävääkin.

Joskus olisi esimerkiksi mukavaa lähteä edes kävelylle, ilman että jonkun on pakko...
a) äimistellä kaikille huutamalla että "länkkäri"/ "ulkomaalainen" / "valkolainen" / "englantilainen" ...
b) ottaa valokuvia, joko "nolon huomaamattomasti" tai räsäyttää kännykän salamalla naamaan
c) tulla kysymään että mistäs sinä olet, kuka olet, miksi olet täällä, mitä teet täällä, mikä tuo on, mikä tämä on, miksi olet tuollainen, mitä teet työksesi, miksi olet niin valkoinen, miksi kävelet täällä, oletko ikinä käynyt kiinan muurilla, tiestikö ettei ole terveellistä kävellä tällä ilmalla....
d) kommentoida halveksuen jotain semiasiatonta kuten "rikas valkolainen" tai "liian valkoinen"

Joskus olisi kiva käydä kaupassa ilman, että jonkun on pakko...
a) seurata kaupassa...
b) ...ja laittaa ostoskoriin samoja asioita
c) tulla kysymään että mistäs sinä olet, kuka olet, miksi olet täällä, mitä teet täällä, mikä tuo on, mikä tämä on, miksi olet tuollainen, mitä teet työksesi, miksi olet niin valkoinen, miksi ostat tuota, osaatko varmasti laittaa ruokaa, tiedätkö mikä tämä on, oletko varma että haluat ostaa tuon....
d) ottaa valokuvia "nolon huomaamattomasti" ja postata niitä someen

Välillä olen ollut niin väsynyt ja ärsyyntynyt, että keskustelut ovat menneet kiinalaisten kanssa jotakuinkin näin:
中国人: (kiinaksi) "Mistäs sinä olet kotoisin?"
S: (suomeksi) "Ihan kuule Suomesta vaan."
中国人: "Et sinä taidakaan puhua kiinaa ollenkaan?"
S: "Ihan hyvin minä ymmärrän, mut nyt en kuule oikeesti millään jaksa."
中国人: (englanniksi) "Tosi hyvä. Tosi hyvä!"
S: "Mikäs tässä on nyt niin hyvää?"
中国人: ...
中国人: (kiinaksi) "Mitä olet ostamassa?"
S: "Ihan kuule tässä vain puurohiutaleita olen ostamassa. Osaatko sanoa mistä täältä saisi kaurahiutaleita?"
中国人: "En valitettavasti puhu ollenkaan englantia."
S: "Ei haittaa yhtään!"
中国人: "San-kyuu veri match (=Kiitos todella paljon erittäin huonolla englannilla)!"

Ja näin kas kummaa on kiinalainen hävinnyt alta aikayksikön jonnekin kulman taakse pohtimaan, että oli muuten viimeinen kerta kun lähestyn tuota friikkiä ja minä saan vihdoin ostaa puurohiutaleeni rauhassa, kunnes seuraava haastattelija tai paparazzi hyökkää niskaan :)))

Toistaiseksi en ainakaan tiettävästi ole päässyt vielä mihinkään paikalliseen seiskapäivä-lehteen, mutta tekemisiäni kuulemma seurataan aktiivisesti naapuriyhteisössä, WeChatissa ja Weibossa – kiinalaisessa somessa.

"Tässä on se valkoinen ulkomaalainen marketissa, katso kuvat!"
Kommentointi on samaa luokkaa mitä saan kuulla noin naamatustenkin:
"Hän on niin kaunis." "Miksi hän on noin valkoinen?" "Onko hän Englannista? Jos hän ei ole Englannista, hän on aivan varmasti Yhdysvalloista." "Näkikö kukaan mitä hän osti? Minä haluan ostaa sitä myös!" "Puhuuko hän englantia?" "Toissapäivänä hän vastasi minulle nopeasti hei kiinaksi. Hän puhuu todella hyvää kiinaa!"

En ole itse vielä liittynyt tähän naapuruston somejuorukerhoon, mutta olisi siinä kyllä kiinalaisilla ihmettelemistä kun ilmestyisin yhteisöön kiittelemään kommenteista.

On kai tässä naapurustojulkisuudessakin kai jotain hyvääkin. Alennusten saaminen ravintoloista on hyvin helppoa, sillä jostain syystä paikoissa joissa käyn tulee yllättäen naapuruston suosikkeja. En ole myöskään ihan aina joutunut jonottamaan esim uusien liikkeiden avajaisiin tai ruuhkatunteina ravintolaan. Toisinaan saan kaupanpäällisiä joita kiinalaiset eivät saa. Eikä ole koskaan ollut pulaa juttuseurasta ja aina löytyy joku joka haluaa opettaa minulle lisää kiinaa vastineeksi muutamasta sanasta englanniksi...

... Mutta kyllä sitä suomalaisena vaan välillä todella kaipaa sitä hiljaisuutta. On sitäkin aina välillä ja niistä hetkistä minä todella nautin.


Siis noin viisi minuuttia, kunnes joku koputtaa olalle:
"Hei! Laowai."

Minä ja laowai-ystäväni Carey ostoksilla.

Olisi mielenkiintoista tietää kuinka monen kiinalaisen kännykkään on tästäkin reissusta tallentunut kuvia...