Netti on toisinaan täällä hieman heikoilla, joten välillä nämä postaukset tulee myöhässä. Ja tietysti koska tämäkin blogspot on Googlen imperiumin alainen, niin sekin on Kiinassa blokattu. Google on Kiinassa kaiken länsimaisen pahan alkulähde. Tällä hetkellä olen siirtänyt IPn Hong Kongin puolelle vyprVPN:n avulla.. Siellä tälläiset länsimaalaiset erittäin vaaralliset aivopesusivustot ovat aktiivisessa käytössä ja sallittuja, toisin kuin täällä.
Ei kannata siis ihmetellä jos hetkeen ei kuulu mitään, tarkoitukseni on silti bloggailla joka päivästä jotain pientäkin edes ihan edes omaksi ilokseni.
Ne jotka ovat seuranneet vanhempaa blogiani vuosien varrella varmasti tunnistavat nämä maisemat, mutta kyllä. Tänään palasimme Shuangqiaoon 双桥, jossa asuin työssäoppimis/opiskeluaikoinani 2010-2011.
Shuangqiao sijaitsee kantapekingiläisten mielestä "landella" koska se ei sijaitse millään päämetrolinjalla. Se on kuitenkin noin 30min metromatkan päässä Tiananmenista, eli ei mikään hirveän pitkä matka.
Entinen vuokraisäntäni ja nykyään myös ystäväni viiden vuoden takaa, Enosh, asuu yhä Shuangqiaossa vaimonsa Cocon kanssa. Lisäksi vuosi sitten perheeseen on syntynyt poika, Chi.
Meillä oli viemisinä suklaan lisäksi legoja, joita Kiinasta ei saa ostettua ja jos saa ne ovat todella kalliita. Kiinalaisissa vastaavissa kopiopalikoissa käytetään huonompaa, pehmeämpää muovia joka palastuu ikävästi noin 1-vuotiaan lapsen suussa, joten Legot olivat todella toivottu tuliainen.
Tälle hetkelle ei vain voi laittaa hintalappua.
Lahjojen annon yhteydessä söimme myös paikallisessa pikaruokalassa. Ruoka on todella hyvää tälläisissäkin paikoissa, mutta ei vedä vertoja katuruoalle. Tässä raflassa oli myös mielettömän siisti nuudelirobotti joka suikaloi nuudelitaikinaa kiehuvaan veteen.
Kotimatkalla meitä kohtasi yksi maailman epäkiinalaisimmista näyistä.
Lähes autio metro.
Hianokkengät! Kai nuudelirobotin hinnat kävit jo tsekkaan?
VastaaPoistaT. Se sama mother of...