Kamala Kiina: Pekingin paisuva jätevuori ja muita likaisuuksia

Blogin nimen mukaisesti olen ajatellut kirjoittaa tänne myös Kiinan kamalimmista puolista, ainakin siinä valossa kuin ne itse näen. Nämä postaukset eivät ehkä ihan aina sovi bakteerikammoisille, heikkohermoisille, foliohatuille tai kukkahattutädeille. Jos alkaa inhottaa, jätä lukematta ja hyppää takaisin ihanaan Kiinaan lukemalla muita postauksiani.

Meillä Suomessa on aivan uskomattoman hieno jätejärjestelmä. Pullot palautetaan kauppaan (ja niistä vieläpä maksetaan), paperi- ja lehtikeräys on monessa taloudessa arkinen asia ja biojäteastia löytyy myöskin monesta suomalaisesta kodista. Kotisi lähialue tarjoaa usein myös mahdollisuuden kierrättää vanhat lasipullot ja metallitölkit, sekä muut kodin jätteet. Voit jättää vanhat patterit ja akut keräykseen lähikauppaan tai viedä ne ongelmajätteen keräyspisteeseen. Roska-auto hakee asuinalueesi roskat muutaman kerran viikossa ja massiivisesta roskaamisesta voi saada sakot. Roskiksia on joka puolella, myös yleisillä lenkkipoluilla ja bussipysäkeillä. Yleisestä roskien keräämisestä huolehtivat katusiistijät, sekä monet avuliaat suomalaiset jotka nostavat tupakka-askisi katutasolta roskiin. Julkisten paikkojen, kuten ostoskeskusten vessat siivotaan usein kerran tunnissa ja julkiset käymälät varmaankin muutaman kerran päivässä.

Samaan aikaan Pekingissä:





Pekingin jäteongelma on kasvanut aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin. Vuonna 2010 17 miljoonan ihmisen asuttama Peking tuotti päivässä 18 000 tonnia jätettä päivässä. Se on 7000 tonnia enemmän kuin jätelaitokset pystyivät käsittelemään. Pekingin hallitus on arvioinut vuosittaiseksi jätemäärän kasvuksi 8%. Se tarkottaisi siis että vuonna 2015 jätettä syntyy 26 397,5 tonnia päivässä. The Guardianin lähteen mukaan vain 2% (Kiinan hallituksen mukaan 90%) kaikesta tulevasta jätemäärästä poltetaan. Vain 4% jätteestä kierrätetään. Tällä hetkellä tilanne on jotakuinkin se, että Pekingin kaatopaikat ovat lähes täynnä, tilaa ei enää ole. Kaikki 776 996,43 neliökilometriä Pekingin yli 200 laittomasta ja laillistetusta jätemaasta on kohta käytetty.

776 996 neliökilometriä pelkästään Pekingin jätemaata.
Kelatkaa.

Laitetaanpa tämä luku mittasuhteiksi:
Suomen pinta-ala on Wikipedian mukaan 338 434 km2.
Pekingin kaatopaikka siis on kooltaan 2,29 kertaa koko Suomen kokoinen.

Ja nyt ennenkö tähän postaukseen tulee joku Jouko Perä-Kainuusta kommentoimaan että olikohan matikat ihan oikein, niin lähteenä olen käyttänyt Pekingin hallituksen omaa tiedotetta asiasta vuodelta 2010 sekä tunnollista googlettamista.

Entä miten Pekingissä on kyseinen kaatopaikkaongelma ratkaistu?
Asentamalla muutama sata paineistettua deodoranttipumppua jätemaiden reunalle.
Kyseiset dödöpumput kykenevät pumppaamaan useampia litroja tuoksua minuutissa jopa 50 metrin päähän.

Poissa nenästä, poissa mielestä, vai mitä Kiina?

Koska jätehuolto on erittäin olematonta ja roskiksien puuttuminen tyypillistä, roskapussit jätetään näppärästi kadun varteen josta sitten leviävät kivasti viemäreihin ja kadulle.
Kiinan mittavan ongelman on useamman paikallisen lähteen mukaan aiheuttanut maan nopea materialisoituminen. Kun tutkailee kiinalaisia pakkauksia en yhtään ihmettele.
Purukumipaketissa purkat on pakattu jokainen omaan kääreeseensä. Kaupasta ostamani halpa euron hiusharja oli pakattu pahviin ja kovaan muoviin. Kertakäyttöpuikot on kaikki pakattu paperiin.

Mitään roska-autoja ei ainakaan hutongeilla eli pienillä turisteilta suojassa olevilla asuinalueilla ei ole. Roskia keräävät vanhukset noin kerran päivässä (tai ainakin joka toinen päivä) jotka ajelevat peräkärryllisellä polkupyörällä viemään johonkin yleiseen jätteidenkeruupisteeseen josta jokin roska-auto ne sitten näyttävästi hakee.

Kaupungissa ei ole myöskään kierrätystä eikä pullonpalautusta.
Muovin kulutuksessa Kiina yritti tulla väliin muutama vuosi sitten määräämällä kauppoihin muovikassimaksun mitä monikaan kauppa ei vieläkään noudata. Sitäpaitsi kassin hinta on kuitenkin vain 0.1-0.2 yuania kappaleelta, eikä muita vaihtoehtoja muovikassin lisäksi ole tarjolla.

Pullojenpalautuksen sijasta pulloja keräävät usein nuhjuiset ja köyhät kiinalaiset. Pullot myydään eteenpäin huokealla kilohinnalla paikalliseen kierrätysbisnekseen jossa ne palastellaan ja myydään jälleen eteenpäin tehtaaseen uusiokäyttöön. Pelkästään pullojätettä syntyy aivan uskomaton määrä päivässä, sillä hanavettä ei voi juoda edes keitettynä, eikä muovipulloja suositella käytettävän päivää pidempään.

Meillä pelkästään näitä muovisia juomapulloja menee roskiin kaksi muovikassia päivässä.
Yksi ekologinen vaihtoehto olisi tietysti ostaa kaupasta täytettävä termospullo josta noin 5 litran vesipöntöstä voi sitten kotona lappaa siihen vettä täytteeksi. Sitten kun se vesi sieltä termarista kesken reissun loppuu, ei luonnonystävällekään jää kovin montaa vaihtoehtoa. Joko olla juomatta koko päivän tai ostaa se alle euron maksava muovinen vesipullo.



Jäteongelmaa tietysti paisuttaa myös entisestään se, että kiinalainen viemäriverkosto on niin huono että sinne ei saa heittää paperia eikä mitään muutakaan. Kaikki perspaperit heitetään siis roskakoriin joka kiikutetaan kerran pari päivässä siihen yhteen jätesäiliöön joka koko taloyhtiöllä on käytössä. Siis jos on. Kaikilla ei ole edes sitä yhtäkään jätesäiliötä taloyhtiön pihassa ja oma piha on luksusta.
Julkisissa vessoissa ei ole paperia, vaan jokaisen tulee itse kantaa oma paperinippu mukanaan, kädessä unohtamatta, sillä vesihanojakaan ei kaikissa jukisissa käymälöissä ole. Roskiksia julkisissa ulkovessoissa myös harvemmin on vaikkei viemäriin saakkaan paperia heittää, ne on jätettävä tällöin lattialle. Kyllä joku nekin siitä kerää, ehkä kerran päivässä.

No kuka sitten siivoaa ne kaikki likaiset kadut ja pitää paikat siistinä kun kiinalaisia kaduntallaajia ei kiinnosta?

Nämä pienet oranssi/keltaliiviset kiinalaiset ilmestyvät jokaikinen yö katukuvaan siistimään kaupungin yleisilmettä kuten maalaamaan kaupungin aitoja tai painepesemään katuja. Mystiset Pekingin kasvonkohottajat häviävät katukuvasta kuin tuhka tuleen ennenkö aamu sarastaa.