Kuinka monta kiinalaista tarvitaan sytyttämään nuotio?

En oikeastaan edes tiedä mitä odotin, kun lupauduin lähtemään parisenkymmenen kiinalaisen kanssa maanantaiaamuna klo 8.30 huonosti nukutun yön jälkeen lyhyelle vaellukselle lähivuoristoon.

Retkestä lähinnä ilmoitettiin someryhmässä hyvin lyhyellä varoitusajalla, ja tehtiin todella selväksi että kyyditys lähtee tasan klo 8.30 ja mikäli tästä myöhästyy, niin jää pois reissulta.

Tietysti koska ollaan Kiinassa, on näiden aikataulujen onnistumisen todennäköisyys aina jotain prosentin murto-osan luokkaa. Jotenkin sitä vain aina järjestykseen ja suomalaisten hyvään organisointikykyyn tottuneena saapui paikalle unenpöpperöisenä kymmenisen minuuttia ennen lähtöä. Tämähän oli virhe, sillä matkaan päästiin 45 minuuttia aikataulusta myöhässä. Sen takia, että oli aivan ehdottoman tärkeää muunmuassa ottaa selfieitä, soittaa videopuhelu äidille/lapselle/koiralle/serkulle ja tietysti jonkun oli vielä pakko päästä vessaan, kauppaan, kirjastoon, kotiin, ravintolaan.... Mitä nyt ikinä.

Noin tunnin ajelimme tänä aurinkoisena, mutta koleana ja tuulisena aamuna vuoristopolulle. Maisemat olivat aivan upeat ja odotukset tästä retkestä olivat kaikin puolin korkealla. Kiinalaiset toverini olivat todella matkafiiliksissä ja lauloivat koko tunnin autossa karaokea, ikkunat auki. Matkalla tietysti piti pysähtyä vielä vessaan, kauppaan, kirjastoon, kotiin, ravintolaan.... Mitä nyt ikinä.

No, perille päästiin muutaman mutkan kautta vain kuullaksemme, että reitille olikin pääsyliput. Sehän ei nyt käynyt päinsä, koska erään ystäväni kaverin kaverin kaverin mummin siskon kummi oli bonganut tämän vuoristoreitin somesta ja sanonut ettei sisäänpääsymaksua ole. Olihan se pöyristyttävän kallistakin. 25 yuania henkilöä kohden (toim. huom.  3,20€) – silkkaa riistoa siitä että pääsee kävelemään vuorille, voitteko kuvitella?! (toim. huom. lue edellä mainittu sarkastisella äänensävyllä)

Suunnitelmat vaihtuivat yllättäen lennosta ja ajelimme taas noin puolisen tuntia alemmas vuoristoa, jotta löytyisi joku kiva paikka mihin kaikki väkisin mukaan raahatut keittiövälineet saa näppärästi pykättyä. Tietysti matkalla piti pysähtyä taas vielä vessaan, kauppaan, kirjastoon, kotiin, ravintolaan.... ja tietysti ottamaan myös selfieitä. Mitä nyt ikinä.

Kiinalaisten navigointitaitojen avulla löytyi vihdoin ja viimein jokin picnic-alue mitä upeimman vuorimaiseman vierestä ja harmitus vaellus-osuuden poisjäämisestä ei tuntunut enää harmittavan ketään. Paikka näytti kaikinpuolin hyvältä ja tavaroita alettiin sukkelasti purkaa... kunnes viiden minuutin päästä kaikilla kiinalaisilla oli kylmä ja ääneen ihmettelivät nämä luonnosta vieraantuneet kiinalaistoverit, että miten täällä vuoristossa voi olla niin kylmä, ja miksi minulla ei ole kylmä. Esittelin kiinalaisille kerrastoni ja selitin, että vuorilla on kylmää tähän aikaa vuodesta ja puin reilusti vaatetta sekä hyvät kävelykengät.

"Sinullahan on ihan hirveästi vaatetta! Sinulle olisi tullut siellä vuorilla kamalan kuuma!" Kiinalaisystäväni Gege kauhisteli ääneen. Yritin ystävällisesti selittää tälle hytisevälle kiinalaiselle, että vaatetta voi aina vähentää jos tulee kuuma, mutta jotenkin epäilen, että noin 1300 metrin korkeudessa olisi ollut mitenkään erityisen lämmintä, etenkään tähän aikaan vuodesta tuulisella säällä. Esittelin samalla takkini alla olevan pitkähihaisen ja fleece-hupparin ja kerroin laittaneeni vielä lämpimät sukkikset housujen alle ja toiset sukat, sekä hyvät kävelykengät ja kaulahuivin. Kysyin sitten Gegeltä, että mitä hän oli itse oikein pukenut vuoristovaellusta varten, jos kerta näin matalalla vuoristossa on jo noin kylmä.

 "No laitoin takin alle tälläisen reikäisen napaan asti ulottuvan väljän neulepaidan ja nämä ohuet housut." Nilkat, ranteet ja kaula lisäksi paljaana. "Miksi ihmeessä?" kyselin vähintäänkin yhtä kauhistuneena kuin Gege hetki sitten. "No pitää tietysti näyttää kuvissa hyvältä."
Ja muilla matkaseuralaisillani oli pukeutumisessa tämä täysin sama suorastaan kiinalaista vanhaa viisautta hehkuva logiikka. Niin aikuisilla, kuin nuoremmillakin.

Ehkä siis onni onnettomuudessa, että tämä vuoristovaellus jäi väliin, ettei koko ryhmää olisi tarvinnut evakuoida 1300 metristä hypotermian vuoksi.

Autot oli lastattu taas täyteen ja noin puolisen tuntia ajeltiin jälleen (tällä kertaa ei tarvinnut pysähtyä yllätyksekseni kertaakaan) alemmas vuoristoa, kunnes oltiin kaupungin tasolla, jossa kaikilla oli edes jokseenkin lämmintä. Tavaroiden purkaminen kiinalaisten toimesta tapahtui sangen sukkelaan ja pian meillä oli puistossa lähinnä jotain festareiden retkikeittiötä muistuttava viritelmä leikkuulautoineen, vispilöineen ja kippoineen. Itsehän olin vain ymmärtänyt että retkellä on nuotio / grillausmahdollisuus. Olinpa taas ollut typerä.

Jotenkin sitä luulisi, että retkikeittiötä innokkaasti pykäilevät kiinalaiset olisivat tienneet, miten hiiligrilli tai nuotio toimii. Näinhän ei tietystikään ollut. Katselin melko huvittuneena kun pieni ryhmä kiinalaisia päivitteli ääneen, että miksei hiili syty ollenkaan palamaan ilman mitään sytykettä tai sytytysöljyä. Tarjouduin tietysti muutamaan otteeseen auttamaan, mutta länsimaalaisena "vieraana", minun ei kuulemma tarvitse tähän toimintaan osallistua. Yritin tietysti sivupuheessa ohimennen mainita, että minulla suomalaisena metsän asukkina ehkä saattaisi olla jotain vahvaa osaamista tässä lajissa. Sen sijaan minut istuettiin alas ja tuupattiin ruokaa naaman eteen, koska minullehan voi tulla kamalan kylmä siinä odotellessa.

No, kekseliäästi bensalla ja auringonkukkaöljyllä tämä grilliviritelmä, sekä nuotio saatiin jollain ihmeen kaupalla edes jotenkin lämpiämään noin kymmenen kiinalaisten toimesta. Sytyke kuitenkin näytti puuttuvan ja ehdotin, että mitä jos keräisitte jotain oksia ja kuivia lehtiä sillä välin kun käyn kulman takana vessassa.

Kun sitten palasin seuraamaan tätä grilliviritelmän sytyttämistä, olivat kiinalaiset varsin ympäristö- ja terveystietoisina käyttäneet muovipulloja ja muovikasseja sytykkeenä. Lisäksi näppärästi sytykkeeksi oli kerätty muutakin jätettä luonnosta, eli sipsipusseja, karkkipapereita, limupulloja... Melkein teki mieli huutaa ääneen että mitä helvettiä te oikein teette. Sen sijaan suustani pääsi jota kuinkin kohteliaampi versio, johon Gege vastasi minulle kauniisti hymyillen, että tämähän on hyvä kaikille kun poltamme roskia luonnosta ja näin siivoamme luontoa siinä samalla kun ruoka kypsyy. "Siis... meinasitte ruuan kypsentää nyt tässä muovinuotiossa?" Olin aivan todella tyrmistynyt ja järkyttynyt. "No missäs sitten? Hyvähältähän tämä näyttää" tuumasi Gege ja tuuppasi lisää muovipusseja grilliin hiilen sekaan muiden kiinalaisten nyökytellessä hyväksyvästi.

Jostain syystä jäi itselläni nämä grillieväät syömättä ja istuin hetken sakeassa muovikaasusavussa hengitystiet hyvin peitettynä matkatovereideni syödessä grillivartaitaan kiinalaisen pop-musiikin täysiä pauhatessa taustalla. "Harmikseni", minun oli poistuttava paikalta hieman aikaisemmin, joten en sitten jäänyt näitä muovisavuja sen pidemmäksi aikaa hengittelemään. Se siitä luonnon rauhasta.

Minua taksille saattaessa kiinalaisystäväni vielä tokaisi vienon hymyn saattelemana tämän koko päivän kruunaavan lausahduksen:

"Te suomalaiset olette kyllä niin outoja"
Niin kai sitten, sori siitä. Maassa maan tavalla?

🎶🎵 "On meillä metsässä muovinuotiogrillipiiri" 🎵🎶

Kaikkien tuntema klassinen kiinalainen retkilaulu.

Kamala Kiina: Pekingin paisuva jätevuori ja muita likaisuuksia

Blogin nimen mukaisesti olen ajatellut kirjoittaa tänne myös Kiinan kamalimmista puolista, ainakin siinä valossa kuin ne itse näen. Nämä postaukset eivät ehkä ihan aina sovi bakteerikammoisille, heikkohermoisille, foliohatuille tai kukkahattutädeille. Jos alkaa inhottaa, jätä lukematta ja hyppää takaisin ihanaan Kiinaan lukemalla muita postauksiani.

Meillä Suomessa on aivan uskomattoman hieno jätejärjestelmä. Pullot palautetaan kauppaan (ja niistä vieläpä maksetaan), paperi- ja lehtikeräys on monessa taloudessa arkinen asia ja biojäteastia löytyy myöskin monesta suomalaisesta kodista. Kotisi lähialue tarjoaa usein myös mahdollisuuden kierrättää vanhat lasipullot ja metallitölkit, sekä muut kodin jätteet. Voit jättää vanhat patterit ja akut keräykseen lähikauppaan tai viedä ne ongelmajätteen keräyspisteeseen. Roska-auto hakee asuinalueesi roskat muutaman kerran viikossa ja massiivisesta roskaamisesta voi saada sakot. Roskiksia on joka puolella, myös yleisillä lenkkipoluilla ja bussipysäkeillä. Yleisestä roskien keräämisestä huolehtivat katusiistijät, sekä monet avuliaat suomalaiset jotka nostavat tupakka-askisi katutasolta roskiin. Julkisten paikkojen, kuten ostoskeskusten vessat siivotaan usein kerran tunnissa ja julkiset käymälät varmaankin muutaman kerran päivässä.

Samaan aikaan Pekingissä:





Pekingin jäteongelma on kasvanut aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin. Vuonna 2010 17 miljoonan ihmisen asuttama Peking tuotti päivässä 18 000 tonnia jätettä päivässä. Se on 7000 tonnia enemmän kuin jätelaitokset pystyivät käsittelemään. Pekingin hallitus on arvioinut vuosittaiseksi jätemäärän kasvuksi 8%. Se tarkottaisi siis että vuonna 2015 jätettä syntyy 26 397,5 tonnia päivässä. The Guardianin lähteen mukaan vain 2% (Kiinan hallituksen mukaan 90%) kaikesta tulevasta jätemäärästä poltetaan. Vain 4% jätteestä kierrätetään. Tällä hetkellä tilanne on jotakuinkin se, että Pekingin kaatopaikat ovat lähes täynnä, tilaa ei enää ole. Kaikki 776 996,43 neliökilometriä Pekingin yli 200 laittomasta ja laillistetusta jätemaasta on kohta käytetty.

776 996 neliökilometriä pelkästään Pekingin jätemaata.
Kelatkaa.

Laitetaanpa tämä luku mittasuhteiksi:
Suomen pinta-ala on Wikipedian mukaan 338 434 km2.
Pekingin kaatopaikka siis on kooltaan 2,29 kertaa koko Suomen kokoinen.

Ja nyt ennenkö tähän postaukseen tulee joku Jouko Perä-Kainuusta kommentoimaan että olikohan matikat ihan oikein, niin lähteenä olen käyttänyt Pekingin hallituksen omaa tiedotetta asiasta vuodelta 2010 sekä tunnollista googlettamista.

Entä miten Pekingissä on kyseinen kaatopaikkaongelma ratkaistu?
Asentamalla muutama sata paineistettua deodoranttipumppua jätemaiden reunalle.
Kyseiset dödöpumput kykenevät pumppaamaan useampia litroja tuoksua minuutissa jopa 50 metrin päähän.

Poissa nenästä, poissa mielestä, vai mitä Kiina?

Koska jätehuolto on erittäin olematonta ja roskiksien puuttuminen tyypillistä, roskapussit jätetään näppärästi kadun varteen josta sitten leviävät kivasti viemäreihin ja kadulle.
Kiinan mittavan ongelman on useamman paikallisen lähteen mukaan aiheuttanut maan nopea materialisoituminen. Kun tutkailee kiinalaisia pakkauksia en yhtään ihmettele.
Purukumipaketissa purkat on pakattu jokainen omaan kääreeseensä. Kaupasta ostamani halpa euron hiusharja oli pakattu pahviin ja kovaan muoviin. Kertakäyttöpuikot on kaikki pakattu paperiin.

Mitään roska-autoja ei ainakaan hutongeilla eli pienillä turisteilta suojassa olevilla asuinalueilla ei ole. Roskia keräävät vanhukset noin kerran päivässä (tai ainakin joka toinen päivä) jotka ajelevat peräkärryllisellä polkupyörällä viemään johonkin yleiseen jätteidenkeruupisteeseen josta jokin roska-auto ne sitten näyttävästi hakee.

Kaupungissa ei ole myöskään kierrätystä eikä pullonpalautusta.
Muovin kulutuksessa Kiina yritti tulla väliin muutama vuosi sitten määräämällä kauppoihin muovikassimaksun mitä monikaan kauppa ei vieläkään noudata. Sitäpaitsi kassin hinta on kuitenkin vain 0.1-0.2 yuania kappaleelta, eikä muita vaihtoehtoja muovikassin lisäksi ole tarjolla.

Pullojenpalautuksen sijasta pulloja keräävät usein nuhjuiset ja köyhät kiinalaiset. Pullot myydään eteenpäin huokealla kilohinnalla paikalliseen kierrätysbisnekseen jossa ne palastellaan ja myydään jälleen eteenpäin tehtaaseen uusiokäyttöön. Pelkästään pullojätettä syntyy aivan uskomaton määrä päivässä, sillä hanavettä ei voi juoda edes keitettynä, eikä muovipulloja suositella käytettävän päivää pidempään.

Meillä pelkästään näitä muovisia juomapulloja menee roskiin kaksi muovikassia päivässä.
Yksi ekologinen vaihtoehto olisi tietysti ostaa kaupasta täytettävä termospullo josta noin 5 litran vesipöntöstä voi sitten kotona lappaa siihen vettä täytteeksi. Sitten kun se vesi sieltä termarista kesken reissun loppuu, ei luonnonystävällekään jää kovin montaa vaihtoehtoa. Joko olla juomatta koko päivän tai ostaa se alle euron maksava muovinen vesipullo.



Jäteongelmaa tietysti paisuttaa myös entisestään se, että kiinalainen viemäriverkosto on niin huono että sinne ei saa heittää paperia eikä mitään muutakaan. Kaikki perspaperit heitetään siis roskakoriin joka kiikutetaan kerran pari päivässä siihen yhteen jätesäiliöön joka koko taloyhtiöllä on käytössä. Siis jos on. Kaikilla ei ole edes sitä yhtäkään jätesäiliötä taloyhtiön pihassa ja oma piha on luksusta.
Julkisissa vessoissa ei ole paperia, vaan jokaisen tulee itse kantaa oma paperinippu mukanaan, kädessä unohtamatta, sillä vesihanojakaan ei kaikissa jukisissa käymälöissä ole. Roskiksia julkisissa ulkovessoissa myös harvemmin on vaikkei viemäriin saakkaan paperia heittää, ne on jätettävä tällöin lattialle. Kyllä joku nekin siitä kerää, ehkä kerran päivässä.

No kuka sitten siivoaa ne kaikki likaiset kadut ja pitää paikat siistinä kun kiinalaisia kaduntallaajia ei kiinnosta?

Nämä pienet oranssi/keltaliiviset kiinalaiset ilmestyvät jokaikinen yö katukuvaan siistimään kaupungin yleisilmettä kuten maalaamaan kaupungin aitoja tai painepesemään katuja. Mystiset Pekingin kasvonkohottajat häviävät katukuvasta kuin tuhka tuleen ennenkö aamu sarastaa.