Takaisin Shuangqiaoon

3.9.2015

Netti on toisinaan täällä hieman heikoilla, joten välillä nämä postaukset tulee myöhässä. Ja tietysti koska tämäkin blogspot on Googlen imperiumin alainen, niin sekin on Kiinassa blokattu. Google on Kiinassa kaiken länsimaisen pahan alkulähde. Tällä hetkellä olen siirtänyt IPn Hong Kongin puolelle vyprVPN:n avulla.. Siellä tälläiset länsimaalaiset erittäin vaaralliset aivopesusivustot ovat aktiivisessa käytössä ja sallittuja, toisin kuin täällä.
Ei kannata siis ihmetellä jos hetkeen ei kuulu mitään, tarkoitukseni on silti bloggailla joka päivästä jotain pientäkin edes ihan edes omaksi ilokseni.





Ne jotka ovat seuranneet vanhempaa blogiani vuosien varrella varmasti tunnistavat nämä maisemat, mutta kyllä. Tänään palasimme Shuangqiaoon 双桥, jossa asuin työssäoppimis/opiskeluaikoinani 2010-2011.

Shuangqiao sijaitsee kantapekingiläisten mielestä "landella" koska se ei sijaitse millään päämetrolinjalla. Se on kuitenkin noin 30min metromatkan päässä Tiananmenista, eli ei mikään hirveän pitkä matka.

Entinen vuokraisäntäni ja nykyään myös ystäväni viiden vuoden takaa, Enosh, asuu yhä Shuangqiaossa vaimonsa Cocon kanssa. Lisäksi vuosi sitten perheeseen on syntynyt poika, Chi.



Meillä oli viemisinä suklaan lisäksi legoja, joita Kiinasta ei saa ostettua ja jos saa ne ovat todella kalliita. Kiinalaisissa vastaavissa kopiopalikoissa käytetään huonompaa, pehmeämpää muovia joka palastuu ikävästi noin 1-vuotiaan lapsen suussa, joten Legot olivat todella toivottu tuliainen.

Tälle hetkelle ei vain voi laittaa hintalappua.




Lahjojen annon yhteydessä söimme myös paikallisessa pikaruokalassa. Ruoka on todella hyvää tälläisissäkin paikoissa, mutta ei vedä vertoja katuruoalle. Tässä raflassa oli myös mielettömän siisti nuudelirobotti joka suikaloi nuudelitaikinaa kiehuvaan veteen.









Kotimatkalla meitä kohtasi yksi maailman epäkiinalaisimmista näyistä.
Lähes autio metro.

Asuntoesittely [PIC HEAVY]

Löysin tälläisen helmen airbnbn kautta kesällä kun etsin meille hotellia tai asuntoa.
Heti kun näin tämän kyseisen asuntokokonaisuuden tiesin, että tämä se on. Muista yöpymispaikoista en suostuisi enää edes keskustelemaan.
Alkuperäinen hinta meille airbnbn kautta oli varausmaksuineen noin 560 euroa viideltä viikolta. Sovittiin kuitenkin, että maksetaan käteisellä kun saavutaan ja näin olen säästetään melkein satanen.

Nyt täytyy bonuksena kehuskella tähän väliin, ettei vuokraisäntä puhu sanaakaan englantia, joten koko varausprosessi piti hoitaa kiinaksi. Mutta noin muutenkin Kiina on vähän sellainen maa, että parhaat jutut jää kokematta perusturistilta joka ei kiinaa puhu. Muutaman lauseen opettelullakin pääsee jo pitkälle.

Paikalle päästyämme vuokraisäntä jostain syystä tarjosi meille asunnon vieläkin edullisemmin.
Nyt kannattaa istua tukevasti.

1800¥
Eli noin 250 euroa.
Viideltä viikolta, kahdelta aikuiselta. Sisältäen vesi-, sähkö-, kaasu-, jäte-, ja nettimaksut.
Vuokratakuu puolet summasta.

Meidän asuntokompleksi sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla, noin 20min kävelymatka ydinkeskustaan eli Tiananmenille. Isoimmat ostosalueet ja puistot ihan vieressä, 10-20minuuttia kävellen, lähimmälle metrolle alle 5min. Kuitenkin saa olla rauhassa melusaasteelta, sillä kämppä sijaitsee hutongilla 胡同, suomeksi siis kuja. Hutongit ovat sellaisia asuinalueita joita meillä Suomessa kutsuttaisiin ehkä ghettoksi tai slummiksi, mutta todellisuudessa hutongit ovat mielestäni parhain tapa nähdä kulttuuria ja ovat turvallisia. Naapurit tuntevat toisensa ja ruokakauppaan ei tarvitse koskaan lähteä kauas, sillä lähes joka kulman takaa löytyy joku pieni kioski.

Se mikä tekee tästä kyseisestä talosta niin erikoisen, on se, että tämä asuntokokonaisuus on siheyuan 四合院. Sille ei ole ehkä suomalaista sanaa, mutta näin karkeasti englannista käännettynä kiinalainen maalaistalo olisi kaikista kuvaavin.
Tälläisiä kiinalaisen kulttuurin helmiä ei ole enää paljoakaan jäljellä isoissa urbaaneissa kaupungeissa. Lisäksi siheyuanissa asuminen maksaa aivan jäätävän paljon. Tämä oli siis aivan ohittamaton mahdollisuus päästä asumaan juurikin tälläiseen asuntokokonaisuuteen. Voi hyvin olla, että muutaman vuoden päästä tätäkään taloa ei enää ole.

En nyt uskalla alkaa keksimään mitän vuosilukuja siitä kuinka vanha tämä nimenomainen asumus on, mutta noin yleensä tälläiset talot ovat Kiinassa 1800-luvulta.
Katsokaa wikipediasta jos kiinnostaa, en muista.
Tai googlesta, se(kin) on täällä estetty.

Mikä ihme sit tämä maalaistalo niinkun on?
Siheyuan on aidattu sisäpihallinen asuntokokonaisuus, jossa on muutama rakennus ja yksi puutarha tai enemmän.
Vähän kuin kortteli minikoossa.
Meidän siheyuan käsittää noin ehkä 5-6 eri rakennusta ja sitten näissä rakennuksissa on jokaisessa muutama huone. Sisävessoja tai sellaisia ei ole muuta kuin vuokraisännän rakennuksessa. Myös keittiö on erillisessä rakennuksessa. Jokaisen asukin huone on tavallaan oma miniasuntonsa.
Jos kaipaa sellaista modernia ja luksusta, niin silloin kannattaa unohtaa tälläiset hökkelikylät.

Mutta, antaa kuvien puhua puolestaan, sillä itseltäni ainakin loppuivat sanat kun astuin tähän taloon ensimmäisenä päivänä.

Tervetuloa kotiin

Kirjoitettu 2.9.2015

"Jännittääkö?"
"Joko jännittää?"
"On varmaan tosi jännää lähtee"
Ei jännitä yhtään.


Eikä Pekingiin palaaminen ole tuntunut kummoiseltakaan.
Pekingin kulttuuri, kieli ja maisemat ovat jo niin tuttuja, että tuntuu kuin olisi menossa kesämökille.
Siinä ajatuksiani noustessani koneesta taisi olla se, että nyt täytyy tämä pää kalibroida kiinan kielelle ja kiinakotiin kulkeutuminen sujui varsin jouhevasti, kuin vanhalta tekijältä. Fiilikset ovat ristiriitaiset, toisaalta olen äärettömän fiiliksissä että ollaan taas täällä, mutta toisaalta ympäristönä tämä on varsin tuttu, eikä herätä sellaisia "lomafiiliksiä". Tuntuu kuin olisin vasta lähtenyt. Kaikki on ennallaan, mitä nyt kaupunki on taas vähän kasvanut siinä muutamassa vuodessa.
Kakkoslinjan metroon vaihdettaessa hymyilytti. Samat Chinglish-kuulutukset ovat yhä käytössä kuin viisi vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran astuin Kiinan maaperälle.

"Please holds a handrail."
Ole hyvä pitää kiinni kaiteesta.
En ehkä koskaan pääse yli siitä kuinka äärettömän hassu ja söpö tuo pienen naisen väärin ääntämä kuulutus on.




Ensimmäinen päivä meni vähän nurinkurisesti.
Pizzaa, ranskalaisia, länsimaisia tuontioluita ja amerikkalaista korttipeliä.








Meillä on täällä Pekingissä oma pieni kantajengi, joka koostuu muutamasta kiinalaisesta ja länsimaalaisesta. Yleensä hengaillaan ravintoloissa yömyöhään ja syödään.
Syöminen on yksi parhaimmista asioista joita Pekingissä voi tehdä.
Lisäksi nämä tyypit on maailman parhaimpia ja rennoimpia ihmisiä joita tunnetaan.
Kun nämä kaksi asiaa yhdistää, syntyy luonnollisesti ihan huippuilta.
Iltapäivä vaihtui aika huomaamattomasti yöksi kun oli aivan liian kivaa.


Yöllä kotiin lähdettäessä mieltä lämmitti ystävien sanat:
"Welcome home guys."
Tervetuloa kotiin kaverit.

Olen kotona.
En voisi olla onnellisempi.