Busseilun eksotiikkaa: bussivaksi ja muita erikoisuuksia

Nyt kun istun bussissa pienehkössä liikenneruuhkassa on ehkä mahdollisesti paras hetki blogata tästä aiheesta, josta olen jo halunnut pitkään kirjoittaa. Paikallisesta bussikulttuurista nimittäin.

Muutin noin muutamia viikkoja sitten hieman syrjäisemmälle seudulle täällä Pekingissä,  noin 40km päähän ydinkeskustasta. Tai "tuppukylään keskelle ei mitään", kuten keskustan fiineimmillä alueilla asuvat kiinalaiskaverini naureskelivat. Vaihtelu virkistää ja ainakin täällä YanShan(燕山):in alueella Pekingissä on vähemmän ruuhkaista, ilma on puhtaampaa ja ihmisiä on huomattavasti vähemmän. Meno on paljon paikallisempaa ja ns autenttisempaa kuin ydinkeskustassa. Täältä ydinkeskustaan autoilee noin tunnissa, julkisilla keskustaan kestää non 1,5-2 tuntia riippuen kuun ja tähtien asennosta noin esimerkiksi. Voi ehkä suomalaisten korvaan kuulostaa ihan hirvittävältä matkalta, mutta vertailun vuoksi edellisestä majailupaikastani kesti tunti ja joskus puolikintoista tuntia julkisilla tai autolla kaupungin toiselle puolelle, joten muutos ei ole ajallisesti iso. Täältä tuppukylästä matka keskustaan kustantaa 14¥/suunta julkisilla. Autoillen noin satasen yuania suuntaansa. Mutta paikallismatkailu on ihan hauskaa ja on ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan paremmin vähiten käyttämääni julkiseen kulkuvälineeseen täällä. Bussiin.

Bussimatkailu Pekingissä on huisin jännää. Ensinnäkin busseillahan ei täällä ole minkäänlaisia aikatauluja. Ei ole myöskään mitään näppärää bussitutkasovellusta (ainakaan tietääkseni) mistä näkisi milloin mikäkin bussi on tulossa. Bussin tulo pysäkille voi kestää mitä tahansa muutamasta minuutista tuntiin. Pysäkeillä on ainoastaan lista linjojen pysäkeistä, arvioitu matkan kesto kyseiseltä pysäkiltä seuraaville pysäkeille sekä milloin ensimmäinen ja viimeinen bussi lähtee pääteasemalta. Aikatauluttomuus selittyy liikenneruuhkilla. On mahdotonta antaa arvioitua saapumisaikaa kun liikenneruuhka täällä voi pahimmillaan tarkoittaa usein useampien tuntien seisausta. Usein paras vaihtoehto ehkäistä omia myöhästymisiä on mennä seisoskelemaan pysäkille puolisen tuntia ennakkoon. Joskus sekään ei riitä.
Onneksi täällä on ok myöhästyä. Aina voi sanoa että nyt ei kehä kakkonen vetänyt, sori siitä.

Miljoonametropolissa työttömyyttä on kekseliäästi vähennetty keksimällä kaikenlaisia tarpeettomia duuneja, myös busseihin. Siinä missä Suomessa bussissa on vain kuljettaja, täällä bussissa on kuljettajan lisäksi usein vähintään kaksi muuta työntekijää. Näistä toinen on usein vartija tai "julkisten kulkuvälineiden turvallisuusvastaava" - hienoilla titteleillä pönkitetään kivasti bussivaksien egoa. Ehdottomasti oma lemppari näistä bussityöntekijöistä on kuuluttaja/rahastaja. Välillä yksi henkilö hoitaa näitä tehtäviä, toisinaan nämä vaativat tehtävät ovat jaettu kahden henkilön kesken.

Rahastajan tehtävä on hieman ehkä helpompi kuin kuuluttajan. Rahastajan työnkuvaan kuuluu yllättäen lipunmyynti ja bussilippujen piippausten kuuntelu. Täällä ei ole mitään hienoa sähköistä bussikuittijärjestelmää joka tulostaisi bussilipun kuitille, vaan niin 50-luvun makuiset ihanat vanhahtavat bussilipukkeet. Ei niitä lippuja kukaan tietenkään tarkasta ja mitään vaihto-oikeuksia täällä ei ole, mutta muistoksi saa matkan pituudesta ja iästä riippuen eri värisen aivan varmasti silloin viiskytluvulla painetun pitkän ja ohuen paperilärpäkkeen. Bussista riippuen rahastaja istuu hänelle erikseen varatulla korokepenkillä edessään metallinen kolehtiboksi johon (tasa)raha laitetaan tai sitten rahastaja roikkuu väsyneesti jostain tolpasta rahavyön kera. On ollut hauskaa seurata kuinka tosissaan ja myöskin vähemmän tosissaan nämä rahastajat hoitavat välillä hommiaan. Joissakin busseissa rahastaja antaa sinulle lipun käteen väkisin, halusit tai et, osassa busseista on tee-se-itse-meininki tämän suhteen. Rahastaja nukkuu tai somettaa tuolillaan ja liput on laitettu kolehtiboksin eteen - ota lippu jos huvittaa. Tai älä ota. Ei oo mikään pakko hei.

Sitten on vielä nämä kuuluttajat. Toisinaan busseista puuttuu tämä moderni hienous nimittäin pysäkin nimen kertova elektroninen taulu. Sitten astuvat nämä työn sankarit kuvaan. Jotkut ottavat tämänkin työn liian tosissaan ja toisia ei kiinnosta pätkän vertaa. Kuuluttajan hommiin lukeutuu huutaa pysäkin nimi niin että kaikki varmasti kuulevat (tai eivät kuule, riippuen henkilön työmotivaatiosta) ja sitten esittää muutama visainen jatkokysymys. Homma menisi jotakuinkin näin Suomessa:

"Rautatieasemaaaah."
"Jääks kukaan pois?"
"Ei jää."

"Nyt olis hei Keskustori. Jääks kukaan pois Keskustorilla? KESKUSTORIIII"
Sitten tähän joku usein karjaisee että minäpä muuten jään tässä. Tai vastaavasti alkaa kuulua bussilippujen piippausta joka puolelta.
Bussin uudelleenlastauksen jälkeen tottakai pitää vielä huutaa perään vielä että "Ovet kii".

Ja tätä jatkuu pysäkiltä toiselle koko bussimatkan ajan. Kaikista motivoituneimmilla kuuluttajilla on tietysti vielä sellainen ihan saamarin ärsyttävä täysillä oleva rätisevä kuulokemikrofoni. En tajua miten joku pystyy vielä nukkumaan bussissa siinä mekkalassa, mutta on vissiin tottumuskysymys.

Nämä ja monta muuta bussimatkailun koomisuutta olen täällä päässyt kokemaan. Suosittelen edes testaamaan busseilua Kiinassa. Jos ei perille asti pääse niin ainakin tulee hyviä tarinoita.

Ainiin. Vielä viime hetken vinkki. Bussille ei suinkaan viitota täällä, vaan bussi pysähtyy aivan takuuvarmasti niin, että asettanut seisomaan bussikaistan keskireunamille. Joko näin, mutta kuskista (ja hänen kiinnostusasteestaan) riippuen bussi pysähtyy joka pysäkillä jos pysäkillä on ihmisiä. Suosittelen silti paikallista tapaa. Viittominen on junteille.

Matkustelun iloa kaikille :)

Tsinghua Garden 清华园

Päätin aloittaa keskiviikkoni tekemällä kävelykierroksen Tsinghua-yliopiston (清华大学) puutarhassa. En ole koskaan aiemmin käynyt edes koko kampusalueella, joten tässä oli taas aimo annos turismia minullekin.

Tsinghuan yliopisto sijaitsee länsi-Pekingissä. Paikalle pääsee hyvin metrolla numero 4: jää pois East Gate of Peking Universityn pysäkillä, ja kävele hetki pohjoiseen. Tsinghuan yliopiston porttia on vaikea olla huomaamatta, sillä portilla parveilee laumoittain kiinalaisia vanhempia pienten lastensa kanssa ottamassa kuvia. Puisto on ilmainen, kuten koko kampusalue. Suosittelen lämpimästi saapumaan paikalle julkisilla tai kävellen, alue on todella ruuhkainen. Lisäksi kampusalue on aivan käsittämättömän kokoinen ja alueella eksyy vähän liiankin helposti. Totesin siis itse omasta kokemuksestani, että tältä lännessä sijaitsevalta portilta pääsee nopeiten puutarhaan, mikäli ei halua viettää aikaa samoillen ympäri kampusta, mikä on toki myös näkemisen arvoinen.

Kannattaa ottaa omat eväät mukaan (ja vettä! tms). Alueella sijaitsee kahvila ja myös ruokala/ravintola, mutta en niistä osaa sanoa sen tarkemmin. Kumpikaan ei ollut auki käyntihetkelläni. Puisto on kuitenkin melko iso ja siellä on paljon katseltavaa. Kannattaa saapua paikalle jo aamusta. Aamulla noin puoli yhdeksän aikaan puistossa oli nähtävissä kiinalaisten vanhuksien harrastuksien koko kirjo. Kalastusta, tansseja, jumppaa, taijia, kuoroja, soittajia, runon lukijoita, kultakalan pyydystystä, lautapelejä ym katseli mielellään pidempäänkin. Lähes joka kulman takana tapahtui jotain.

Puisto on tunnettu mm. useista kiinalaisia tieteilijöitä, kirjoittajia ja filosofeja (jne) esittävistä patsaistaan ja erityisesti massiivisesta lootus-puutarhasta joka oli näin elokuussa täydessä loistossaan. En ole ikinä nähnyt näin paljon lootuksia missään yhdellä kertaa. Puisto ei ole myöskään ruuhkainen. Jos haluaa tulla katselemaan erityiseti lootuksia, suosittelen Tsinghuan puistoa, joka ei ole mikään turistirysä, toisin kuin esim Beihai-puisto joka on myös tunnettu lootuksistaan.

Jos vielä intoa riittää, on lyhyen kävelymatkan päässä Yuanmingyuan-puisto, mutta sinne teen retken ehkä toisella kertaa :)

Kokemukseni lentämisestä Aeroflotilla

Hei kaikki! 大家好!

Palasin tänään taas Pekingiin joten jatkan blogia siitä mihin se jäikin, tuttuun tapaan humoristisella otteella esitellen kokemuksiani Kiinasta :)

Tällä kertaa käytössä on myös parempi VPN, Vypr VPN jottei blogin kirjoittaminen tyssäisi taas seinään.
Suosittelen lämpimästi tuota Vypriä. Mikäli olet tulossa käymään täällä, lataa sovellus ennakkoon ja maksa se Suomessa (tai missä oletkaan). Sitä et voi tehdä täällä enää, Kiina on kiristänyt nettisensuuriaan. Myös whatsappin käyttö on rajoitettua ilman VPNää, kuvia eikä videoita voi lähettää tai vastaanottaa ilman VPNää.

Toistaiseksi blogipostaukset tulevat mun kännykästä, joten pahoittelut ennakkoon autocorrectista ja vähän huonomman laatuisista kuvista, mutta eipä se ole ennenkään menoa hidastanut :)

Mutta asiaan.

A E R O F L O T

Ajattelin kirjoittaa tästä yhtiöstä postauksen, sillä kun Googletin suomalaisten kokemuksia kyseisestä putiikista, niitä oli aika niukasti. Toivottavasti tässä olisi yksi hieman avaavampi kokemuspostaus lisää luettavaksi.

Ostin siis liput välille HKI-SVO-BJS. Välilasku oli Moskovan Sheremetyevon (meniköhän nyt oikein...) kentällä. Liput olivat todella edulliset, enkä nyt mitenkään hirveästi odottanutkaan näin halvoilta lennoilta.

Aeroflotista liikkuu ihan älyttömästi näitä legendaarisia juttuja että lennot ajetaan jollain kivikautisella kalustolla joka putoaa mereen jo Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kieltämättä vähän jännitti, että onkohan ihan kamala kokemus tämä yhtiö vai ei. Mutta vaihtoehtoina olivat tällä kertaa budjetin vuoksi pysähdykset 5h Moskovassa tai 22h Kiovassa. Ei jäänyt kauheasti valinnanvaraa.

Ensivaikutelma Aeroflotista siis kuulopuheiden perusteella ei ollut kovinkaan positiivinen. Myöskään Aeroflotin järkyttävät 90-luvun tyyliset nettisivut eivät parantaneet vaikutelmaa.
Online Check-in oli hajalla kun avasin linkin oikeana ajankohtana. Onneksi se oli sitten noin 7h tuntia myöhemmin taas sitten toiminnassa. Mietin kyllä mielessäni että mitähän muuta on hajalla...

No, ennenkö päästään puhumaan kalustosta täytyy kehua, että Aeroflot antaa ottaa mukaan 2 x 23kg matkatavaroita ilmaiseksi. Eli jos mietit esim shoppailureissua Kiinaan, kannattaa pitää tämä mielessä. Kolmas laukku olisi ollut sitten muistaakseni vähän päälle sata euroa. Käsimatkatavaroita sai viedä 10kg. Jonka ylitin kymmenellä kilolla (kiitos tax free, tietokone, kirjat, lääkkeet..). Käsilaukkua kukaan ei missään vaiheessa millään kentällä tarkastanut. Hymyilin vain kauniisti ja sain laukun näyttämään tarpeeksi kevyeltä niin hyvin meni läpi kaikkialla.

Ensimmäinen lento Helsingistä Moskovaan oli todella nopea 1,5 tuntia ja lähtemäänkin päästiin etuajassa. Se lennettiin Finnairin kalustolla ja henkilöstöllä. Koneena oli hyvin pieni 2x2 rivinen matkustujakone. Ei nyt mikään uusin malli, mutta en hetkeäkään epäillyt etteikö sillä Moskovaan pääsisi. Lennolla tarjoiltiin juomia (mehua, limsaa, kahvia, teetä), eikä mitään muuta tarjoilua ollut. Muistaakseni kärrymyyntiäkään ei ollut. Kannattaa ottaa siis omat eväät ja juomat mukaan.

Välilasku Moskovassa oli kaikkea muuta paitsi mukava. Transit-puolen kenttä on aivan kamalassa kunnossa. Vessoja ei pestä, sisällä tupakoidaan ja muutenkin kaikkialla on likaista. Virkailijat ovat tylyjä, eivätkä puhu mitään muuta kieltä kuin venäjää. Muutaman sanan kuulin englanniksi. Mitään tervehdyksiä tai muutakaan ei kuule.

Turvallisuustarkastuksen virkailijoilta kiinnosti näpytellä enemmän puhelintaan kuin tarkistaa laukkuja. Ja kun joku aasialainen sitten tarkistettiin, käännettiin naisen laukku kokonaan ympäri ja eikä osattu englanniksi selittää mikä oli vialla, miksei häntä voida päästää läpi. En tietystikään uskaltanut mennä auttamaan, vaikka olisin mielelläni sen tehnytkin.

Terminaalipuoli on myös melko likainen ja kesken. Lattialaatat harottavat paikoitellen, rakennustyömaa on siellä sun täällä ja sisällä on puluja. Asiakaspalvelu on olematonta, mikäli et puhu venäjää ja ainakin itseäni katsottiin joka ikisessä liikkeessä kuin jotain hullua kun tervehdin, kiitin ym olin perusasiallinen.

Kentällä käy normaali suomalainen pankki- ja luottokortti, rahaa ei siis tarvitse vaihtaa välttämättä jos kentällä käy välilaskun tekemässä. Hintataso on ok. Suomen hintaista, eli ihan siedettävä lentokenttähinnastoksi. Tosin kaikki tax free-liikkeet ovat hintavampia ja osassa käy muuten käteiseurotkin. Paljon katseltavaa kentällä ei kuitenkaan ole, sillä erilaisia liikkeitä ja ravintoloita on oikeastaan vain muutama. Kaikissa on samat tuotteet ja kiertelyyn kentällä kyllästyy ennenkö sitä on edes ehtinyt aloittaa. Erään saman ketjun ravintoloita tuntui olevan joka ikisessä kulmassa, samoin tax free-liikkeitä samoilla tarjonnoilla.

Kentällä on ilmainen WIFI, mutta latauspistokkeita on vaikea löytää. Lentokentän nettisivun kartat eivät ole täysin ajantasalla. Oma laturi kannattaa kuitenkin ottaa mukaan ja varsinkin vara-akku tms jos sellaista käyttää. Pistokkeista puhelimen lataus on todella hidasta.

Kentällä ei sitten muuten ole mitään kärryjä (näin kahdet), varaudu kantamaan käsin kaikki matkatavarat. Kenttä on suhteellisen iso (D-terminaalista päästä F-terminaalin toiseen päähän noin 35min), joten ainakin tässä vaiheessa alkoi kaduttaa kantaa 20kg käsimatkatavaroita koko 5 tunnin ajan ympäri kenttää.

Lento Moskovasta Pekingiin meni suhteellisen jouhevasti. Kone oli melko uusi ja penkit mukavat. Jalkatila perus-ok-ahdas. Lentohenkilökunta puhuu ja ymmärtää huonosti englantia. Kuulutuksista lennolla on vaikeaa saada selvää. En osannut päättää olivatko venäläisten lentoemäntien tekemät kuulutukset kamalempia kiinaksi vai englanniksi.

Lennolla ei tarjoilla mitään mukavuuksia, kuten monilla pitkän matkan lennoilla joilla itse ollut. Eli hammasharjat, tahnat, nukkumismaski, korvatulpat jne mukaan jos sellaisia käyttää. Onneksi olin saanut mukaani eräältä lentoemäntäystävältäni ykkösluokan tarvikepaketin joka sisälsi nuo kaikki ja enemmän, niin lento oli huomattavasti mukavempi.

Lennon aikana oli käytössä viihdekeskus, jota en itse päässyt käyttämään, sillä se oli oman istuimen kohdalla rikki. En jaksanut siitä valittaa, sillä suunnitelmiin kuului nukkuminen koko lennon ajan. Mitä nyt vilkaisin naapurin näyttöä, niin oli elokuvia ja musiikkia, sekä pelejä moneen makuun. Se puoli oli ilmeisen hyvä. Koneessa ei ole wifiä, ellet halua maksaa siitä aivan älyttömästi. Puhutaan siis muistaakseni 15e 10min tai jotain vastaavaa.

Ruokapuoli oli ok. Olin tilannut itselleni ennakkoon aasialaisen kasvisaterian (jonka tilaan yleensä aina), se oli valtava pettymys tällä kertaa. Kaikilla muilla lennoilla tuo on ollut erittäin hyvä valinta. Itselläni oli jotain linssimuhennosta, salaattia ja jälkiruokana kaksi kuivahkoa ananaspalaa ja jopa 3 viinirypälettä. Erikoisaterian varaaminen ei muuten maksa lisää. Paikkoja ei tosin saa itse valita. Ensimmäisen aterian yhteydessä oli viinitarjoilu. Mitään muuta alkoholia ei lennolla ole eikä myydä, eli jos lennon aikana tekee mieli kilistellä skumpalla tms, niin kannattaa se tehdä kentällä. Kaksi muuta ruokailua jäikin multa väliin, kun lentoemännät eivät ymmärtäneet pyyntöäni, että herättäisivät kun kaksi viimeistä tarjoilua ovat.

Kone laskeutui ajallaan ja sai tietysti valtavat aplodit - joko ilmeisesti siksi että se on tapa tai siksi että kaikki muutkin olivat rukoilleet henkensä puolesta ennakkoluulojensa pelossa kentällä...

Kaiken kaikkiaan suosittelen Aeroflotia jos etsii halpoja lentoja, haluaa viedä paljon matkatavaraa eikä odota mitään huikeinta lentokokemusta tai mukavuuksia. Aeroflotia voisi kuvailla näin tiivistetysti pitkän matkan halpalentoyhtiöksi.

Ei siis tarvitse jännittää itse lentoa tällä yhtiöllä, väittäisin että kokemukseni Sheremetyevon kentästä oli ainakin kymmenen kertaa kamalempi kuin näistä itse lennoista :)

Jos teillä on jotain kokemuksia Aeroflotista, lukisin niitä mieluusti!